1. harjoituskerta

 Harjoitus 1: Kuvan uudelleen rajaaminen, nimeäminen ja tulkinta

kuva: pixabay.com

Opiskelu

Alkuperäisestä kuvasta huomaa henkilön lukevan englannin sanakirjaa. Huomio keskittyy kirjaan sekä henkilön vaatetukseen, joka näyttää koulupuvulta.

Kuvan ensimmäinen rajaus:

Aivot narikkaan

Kuvan uudelleen rajaus antaa kuvan tarkastelijalle suuremman vapauden kuvan tulkintaan. Uutta kuvaa tulkitessa liittää sen helposti tämän ajan kontekstiin ja voisi kuvitella kuvan henkilön katsovan esimerkiksi puhelintaan. 

Kuvan toinen rajaus:

Silmämeikki

Kuvan tarkka rajaus antaa katsojalleen tiedon, ettei taustalla ole vaikutusta tulkintaan. Kuvan tarkoitus voi olla esimerkiksi tuotetta tai palvelua myyvä ja esille tuova, sillä kuvan voisi liittää esimerkiksi tutoriaaliin, kuinka tehdä silmämeikki.

Harjoitus 2: Kuvamontaasi

Kuvat: pixabay.com

kuvamontaasi 1

Kuvia rinnastamalla saadaan yksittäisille kuvien sijasta kokonaisuudelle uusia tulkintoja. Tekemäni kuvamontaasi saa ilmapallokuvan sekä joutsenten kuvan kuvastamaan yhdessäoloa ja välittämistä. Kahden ihmisen kuvia ei ole sijoitettu niin, että he olisivat kasvokkain. Tämän lisäksi myös keskimmäisten kuvien tummuus antaa katsojalle tilaisuuden tulkita kuva niin, että kuvien ihmisten välisessä suhteessa voisi olla jotain pielessä. Ihmisten kuvat yksinään voisivat olla vain sivuprofiileja ihmisistä. 

kuvamontaasi 2

Keskimmäiset kuvat on vaihdettu sävyltään iloisempi tunnelmaisiin. Yksittäiset kuvat saavat kokonaisuutena ihastumisen ja välittämisen tunteen. 

Harjoitus 3:

Mäenpään artikkelissa (2016) tunteisiini vetosi ajatukset tunnetusta kuvasta, jossa kuvataan pientä lasta. Hän oli yksi pakolaisista, joka yritti perheensä kanssa ylittää meren kumiveneellä pyrkiessään Eurooppaan. Kuva, ja jopa pelkästään sen kuvailu, luo surun ja vihan tunteita. Muistuu mieleen muutama muukin valokuva, jotka ovat jääneet esimerkiksi jonkin sodan symbolikuvaksi, kuten esimerkiksi Vietnamin sodan napalmin polttamat lapset, jotka Merja Salo mainitsi myös haastattelussa (YLE 2017). Mäenpää herättelee pohtimaan (278, 2016), ovatko nämä kuvat tarpeettomia ja kärsimyksellä mässäileviä. Pohdin samaa itsekin ja osittain haluaisin vastata kyllä. Kuitenkin ne luovat keskustelua ja kehittävät tunteiden käsittelyä sekä empatiakykyä. Haluan uskoa siihen, että ihmisillä on halu yhdessä muuttaa tätä maailmaa koko ajan kaikille paremmaksi paikaksi elää. Asiat eivät voi kehittyä, jos ikäviä asioita ei uskalleta tuoda ilmi, joten tällaiset kuvat voivat myös edistää asioiden muuttumista.  

Artikkelissa puhuttiin myös kuvien muokkaamisesta. Kuvia muokkaamalla saadaan täysin kuvan tunnelma tai merkitys muutettua, esimerkiksi tekemällä siitä meemi. Kuvan muokkaaminen ei saisi olla mitenkään loukkaavaa. Jos kyseessä on esimerkiksi jokin ikävä tunnelmainen valokuva, missä tuodaan esille jokin epäkohta, kuten yllä mainittu kuva pakolaisesta, kuvan muokkaaminen voisi olla tosi loukkaavaa. Muokattu kuva voisi vähätellä tilannetta ja toiseen suuntaan muokattuna taas paisutella tilannetta.  

Merja Salon haastattelua (2017) kuunnellessa huomasi, kuinka arkipäiväisenä ja itsestään selvänä valokuvausta pidetään nykypäivänä. Salo kertoi haastattelussa, kuinka valokuvia ei aluksi mielletty taiteeksi, mikä tuntuu yllättävältä sekin. Uutiskuvien luotettavuus oli myös tärkeä aihe. Niin haastattelussa kuin artikkelissakin puhuttiin siitä, kuinka uutiskuvien tulisi olla muokkaamattomia eli todellisen kuvan antavia.  

 

Lähteet: 

Mäenpää, J. (2016). Uutiskuvat toden ja tulkinnan välissä: Objektiivisuuden rakentuminen kuvajournalismin ammattikäytännöissä. Media & Viestintä, 39(4). Noudettu osoitteesta https://journal.fi/mediaviestinta/article/view/61410 

Salo, Merja. 2017. Muiston säilyttäjästä viestin välittäjäksi. Yle. Muiston säilyttäjästä viestin välittäjäksi | Länsimaisen sivistyksen lyhyt oppimäärä | Yle Areena – podcastit