6. harjoituskerta
Tehtävä 13: Turvataidot mediasisällöille
Ajatuksia ryhmältämme media sisällöistä ja turvataidoista:
- Osa lastenohjelmista koettu pelottavina. Näytellyt pahempia.
- somesisältöihin turtunut. Sota, väkivalta ahdistaa.
- turvakeinoina piiloutuminen, silmien sulkeminen. Poistaa yksi ärsyke- ääni tai kuva.
- nykyään pystyy valikoimaan mitä haluaa katsoa.
- tiktok sisällöt yllättävämpiä. Muu some sisältö itselle sopivampaa, koska algoritmit.
- sisällön kieltäminen nappia painamalla voi vähentää itselle epämiellyttävää sisältöä.
- alakoulussa taidenäyttelyissä voi olla ahdistavaa sisältöä, tulkinta vaikuttaa myös. Miksi taiteella ei ole ikärajaa. Oppilaat voivat netistä löytää kuvia, mitkä ahdistavat. Aseet ja sota-aiheet kiinnostavat joitakin lapsia, joten ne näkyvät piirustuksissa. Pelit ja elokuvat myös ohjaavat siihen, eikä opettaja voi hallita kotona tapahtuvia asioita.
- sosiaalisen median voimakkaita materiaaleja hyvä yhdessä käsitellä yläkoulun puolella
- alakoulun puolella positiivinen ratkaisukeskeisyys voimakkaisiin materiaaleihin liittyen. Oppilaantuntemus tärkeää sekä mediaturvataidoista keskustelu
Infografiikasta selviää, että instagram ja youtube olivat sosiaalisen median palvelut, joita eniten käytettiin päivittäin. Esimerkiksi kahdeksasta henkilöstä viisi ilmoitti käyttävänsä instagram- sovellusta päivittäin. Vain yksi henkilö ilmoitti, ettei käytä mitään sosiaalisen median palvelua päivittäin.
Tehtävä 15: Kauhu ja väkivalta
Kuvitteellisen väkivallan ja kauhun paradoksilla tarkoitetaan sitä, että suuri osa ihmisistä on kiinnostunut näkemään fiktiivistä väkivaltaa ja saa siitä jopa mielihyvää, vaikka todellisuudessa se nähdään ahdistavana ja pelottavana. Ymmärrän tämän viihdeväkivallan ilmiön täysin, mutta kuulun itse niihin, jotka eivät voi sietää kauhua tai väkivaltaa edes fiktiivisesti. Olen pikkuveljieni kanssa kokeillut pelata sotapelejä, joiden visuaalinen ilme on vieläpä sodan raakuudesta hyvin paljon poikkeava eli hyvin leikkisodan kaltainen. Siitä huolimatta alkuun äänet ja visuaalinen kuva sai oloni tuntumaan ikävältä. Huomasin kuitenkin, että siihenkin voi tottua. Vaahensalon (2022) tutkimusartikkelissa oli tutkittu anonyymin keskustelualustan, Ylilaudan, keskustelukulttuuria väkivaltaisten materiaalien osalta. Vaikka väkivallasta voi olla myös terveellisellä tavalla kiinnostunut, on silti minusta väärin anonyymisti kirjoitella mitään aiheeseen liittyen internettiin. Siellä niihin sisältöihin voivat törmätä lapset ja aikuiset, jotka eivät pysty käsittelemään kokemustaan näistä sisällöistä. Tarvittaisiin mahdollisesti joitain turvallisia alustoja, joissa lapset ja nuoret saavat kohdata kauhua ja väkivaltaa.
Kauhu on myös minulle ollut aina myös väkivallan ohella hyvin epämiellyttävä viihteen alue. Kuitenkin näen, ettei lasten kuluttamista kauhumateriaaleista tarvitse olla erityisen huolissaan, kuten Ylen artikkelissa kerrotaan myös. On myös totta, ettei lapsilla välttämättä ole taitoa käsitellä tunteitaan kauhumateriaaleihin liittyen. Kuitenkin artikkelissakin kerrotaan, että usein näitä sisältöjä katsotaan yhdessä. Lapselle on hyvä opettaa tunnetaitoja keskustelemalla siitä, mitä hän tuntee katsoessaan tällaisia sisältöjä ja miten hän kokee pystyvänsä käsittelemään siitä muodostuvia tunteita.
Lähteet:
https://yle.fi/uutiset/3-10387659
Kommentit
Lähetä kommentti